Vepsän kieltä sanotaan itämerensuomalaisten kielten sanskriittiksi: se on säilyttänyt kantakielelle ominaisia muinaisia rakennepiirteitä. Tämä pätee erityisesti konsonanttien suhteessa, esim. hambhaze (hampaaseen), lidnha (linnaan), kagr (kaura), magadan (makaan), sab (saa) yms.
Toisaalta pelkkänä puhekielenä toimiva ja siten kirjakielen kahleista vapaa vepsä on joillakin aloilla paljon suomea ja jopa viroakin kehittyneempi. Siinä esim. käytetään 24 muotosijaa ja niiden määrää kasvaa jatkuvasti, esim. uusia muotosijoja: kalanke (kalan kanssa), sinunno (sinun luo> sinunnuo> sinunno), sinunnopäi (sinun luota), jogennopäi (joen läheltä), sihessai (siihen saakka), Mez´ajoi Piterihessai (Mies ajoi Pietariin saakka) yms. Joskus tapaa monimutkaisempia muotoja, esim. penessai (pienestä iästään alkaen), mameinnopäi (äitini luota).
Aika mielenkiintoisaa on pitkien vokaalien supistuminen lyhyiksi: so (suo, vrt. viroksi soo), te (tie, viroksi tee), ö (yö, öö), sön (syön, söön), jon (juon, joon).
Esimerkissämme värien merkitys:
vepsä |
suomi |
viro |
Ug mamšin šaaghu
i libuba pordhiiš. Mams šaaguspää:
- Äjäk vuu pordhašt? Uk zavodi sanuda da šaagun maha päst', a pordhil mas ol ägäz, šorpil ülhäkspäi. Mamš äghele - rebit piiz'un. Uk mamšin aitha, ic'e män voikid ecmähä. |
Ukko akan pani säkkiin ja nousevat portaita.
- Paljonko vielä portaita? Ukko alkoi vastata ja päästi säkin irti maahan ja maassa portaan vieressä oli äes piit ylähän. Akka äkeelle ja repi sukupuolielimensä. Ukko (pani) akan aittaan ja itse meni itkijöitä
etsimään
|