Vepsää puhuu nyt äidinkielenään
n. 12 tuh. Kaikki puhujat ovat keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä;
nuorin ikäraja on 30 vuotta. Nuoremmat ymmärtävät kieltä,
mutta vastaavat venäjäksi.
Tajuamme, ellemme ryhdy nyt toimenpiteisiin menetämme
kieltä jo kahden sukupolven kuluttua. Petroskoissa toimiva "Vepsän
kulttuuriseura" on painottanut oppikirjoja, mutta vepsän kielen koulunopetus
on järjestetty vain Karjalaan kuuluvan Pohjois-Vepsän alueella
(n. 10% kaikkia vepsäläisiä), missä sitä tuetaan
Karjalan tasavallan rahoituksella.
Vuonna
1998 suomalaisten ystävyysmatkan aikana toimitimme
Svetlanan pyynnöstä koulustaan puuttuneita vepsän oppikirjoja
Keski-Vepsässä asia pidetään yllä epäitsekkäiden opettajien innoilla ja Etelä-Vepsässä ei ollut edes kuultu kahdeksan vuotta sitten julkaistujen aapisten olemassaolostakaan.
Vepsän
oppikirjat ovat haluttuja Järvienkylänkin koulussa,
jota usein sanotaan Ojatin Vepsän henkiseksi keskukseksi
On syntynyt ikävä tilanne kun Petroskoin varastossa on kasoja vepsänkielisiä oppikirjoja, mutta Petroskoin Akateemian tiedenaisilla raamatun kääntämiseen ja kirjakielen keksimiseen vaipuneina ei ollut aikaa tai varaa toimittaakseen ne kouluihin.
Siksi Vepsän Seuramme on erikoistunut tyydyttämään mm. Keski- ja Etelä-Vepsän asukkaiden kielellisiä tarpeita. Vuosina 1994-1998 olemme tehneet monta reisuja hankkiaksemme oppikirjoja lunastamalla ne Petroskoista toimitettavaksi vepsäläiskyliin, joissa lahjoitimme ne kouluihin ja kirjastoihin.
Unohdettu
Korpalan koulu järjestämiimme ystävyysmatkoihin osallistuneiden huomion
keskipisteessä.
Portaassa seisoo englantilainen Pamela Ward, joka Vepsän Seuran kutsumana
saapui Englannista saakka tekemään valistustöitä vepsäläisessä muutaman
oppilaan koulussa. Edustalla henkiläauto, jolla Vepsän Seura toimitti
oppikirjat ja varusteita koululle
Sääntöjemme mukaan joka maalla asuva vepsäläinen on oikeutettu saamaan ilmaiseksi tilaamalla Vepsän Seuramme kautta kaikki sillä hetkellä saatavilla olevat vepsänkieliset kirjat. Ostos ja toimituskulut kantaa Vepsän Seura. Näin yritämme korvata jäsenillemme kansallispoliitikan rajuutta 30-70-luvulla, kun kommunistit polttivat erikoistapauksissa kaikki vepsänkieliset kirjat isoilla nuotioilla kylien aukioilla koko kansan nähden.
Monissa paikkakunnissa ei ole vepsän kielen ammattilaisopettajia. Siinä tapauksessa valitsemme opettajien keskuudesta hyvin kieltä osaavan paikallisen vepsäläisen opetustöihin. Pidämme yksilöllisiä "seminaareja" kouluttaaksemme häntä ja yritämme järjestää hänelle virallista palkkaa. Ei se aina järjesty, koska asia on usein venäläisestä yliopettajasta kiinni. Pattitilanteissa maksamme palkat opettajille Vepsän seuran niukasta rahastosta.
Mainittu Etelä-Vepsän pääkylä nimeltään Arskahti on viimeisiä kyliä, joihin kirjat kuljetetaan Vepsän Seuran ohjelman mukaisesti vuoden 2000 sisällä. Siihen mennessä olemme pitäneet siellä lasten keskuudessa vepsän kielen taitajien juhlia ja perinneaineiston kerääjien kilpailuja yrittäen sillä lailla nostaa vepsäläisten oma-arvontuntoa sekä tutustuttaa loitolla sijaitsevan seudun väestöä muihin vepsäläisiin ryhmiin.