Näytteitä Vepsän Seuran äänitearkistosta

© Leo Baskin, Vepsän Seura 1998, Pietari VSB ®

Kaikki oikeudet pidätetään

 

Vepsän seuran kotisivut:             www.veps.org

  

HUOM!

LATAA  LAULUTIEDOSTO  PAINAMALLA  KUVAA:

 

 VEPSÄN  LAULUMAAILMA 

Varhaisaamu vepsäläiskylässä. Auringon noustessa kukko ”loulaa” ja paimen ajaa lehmiä vinojen aitojen ympäröimille laitumelle… 

 ”Vepsänmaa on kaikkein kaunein” – soi Vepsän hymni pohjoisvepsäläisen kuoron esittämänä (2).

 Kantele (3) on kuitenkin tutumpi Etelä-Vepsässä.

   

Etelä- ja Keski-Vepsän rajaseudulta kotoisin on seuraava niin sanottu ”častuška” eli lyhytlaulu (4), jotka olivat kovaa muotia vuosisadan alussa nuorison keskuudessa.

 

”Ti-ti-tijaine” on uralinen ikivanhaperinnelaulu (5), joka ajan mittaan on siirtynyt lasten runoksi. Sitä esittää Majavakylän koululainen:

 

Niin sanottu pitkä laulu (6) on lainattu 1200-luvulla muinaisvenäläisiltä, joilta se ehti unohtua, mutta säilyy vepsäläisten keskuudessa, jotka esittävät sitä yhä omaan suomalais-ugrilaiseen sävyynsä. Seuraavaksi tulee iloruno: Sarnaine – Pikku satu (7), jolla nyt iäkkäät satujenkertojat vastaavat leikkien perinnekerääjien pyyntöön kertomaan kansansadun. Vepsäläiset kuin Aunuksen karjalaisetkin ovat iloinen ja vilkas kansa. Aivan mielellään he heittäytyvät rajattomaan riemuunsa laulaen ja tanssien hanurin säestyksellä (8).

 Mikäli hanuria ei löydy ei kunnon vepsäläinen masennu siihen: viheltäminen (9) ja nuorison ilolaulut (”ilo” on vepsäksi naura) eivät jätä tilaa tuskalle. 

 ”Kukko da kana” (10) on perinteellisen resitatiivilaulu, siinä kukko pyytää kanaa päästämään kotiin kanalaan, mutta kana on naisen tapaan vihainen hänelle eikä anna anteeksi sen ”rentoutumismatkoja” metsään. Toivottavasti kukko pääsee lopuksi kotiinsa – kuluuhan yhä hänen aamulaulunsa vepsäläiskylissä!

 __________________________________________________________

 

KIITÄMME SINUA,

JOKA OSALLISTUMALLA HYVÄNTEKEVÄISYYSTILAISUUTEEMME  OLET TUKENUT VEPSÄN SEURAN PERINNEDOKUMENTOINTIA